Autio maa

Autio maa (The Waste Land) on T. S. Eliotin tunnettu ja merkityksellinen modernistinen runo vuodelta 1922. Runossa on 434 riviä. Sen tunnettuja kohtia ovat "Huhtikuu on kuukausista julmin" (ensimmäinen rivi), "minä näytän sinulle ahdistuksen kourallisessa tomua" ja sanskritinkielinen viimeinen rivi "Shantih shantih shantih". Runon on julkaissut suomeksi vuonna 1949 Otava kokoelmassa Autio maa. Neljä kvartettia ja muita runoja.

Runon toimitti Ezra Pound, joka myöhemmin on sanonut, ettei hänen olisi pitänyt ryhtyä leikkelemään tekstiä, mutta Eliot torjui anteeksipyytelyt ja oli tyytyväinen siihen, miten Pound oli parantanut tekstiä.^[1]

Runo jakautuu viiteen osaan:

1. Kuolleiden hautaus
2. Erä shakkia
3. Tulisaarna
4. Veteen kuoleminen
5. Mitä ukkonen puhui

Autio maa rakentuu vastakohtapareille ja yllättäville rinnastuksille. Sen teemoina ovat kulttuurin kuihtuminen länsimaalaisille optimisteille valtavan pettymyksen aiheuttaneen ensimmäisen maailmansodan jäljiltä ja myyttinen luomisvoimainen nuoruus, joka ehkä voisi luoda uuden kulttuurin. Runossa esiintyvät muiden muassa kasvullisuusmyytti luonnon uudistumisesta, hedelmällisyysmyytti seksuaalisen kyvyn palautumisesta, kristillinen ylösnousemusmyytti ja myytti Graalin maljan puhdistavuudesta. Keskeisiin symboleihin kuuluu kuningas Arthur -tarustoon kuuluva tarina "kalastajakuninkaasta", jonka impotenssi aiheuttaa hänen maalleen sateettomuuden ja kuivuuden. Vesi on läpi runon tärkeä elementti.^[2]

Runon alku:

1. ↑ Juha Silvo, Aution maan huomautukset. Parnasso 5/2022 s. 55–59
2. ↑ Lauri Viljasen esipuhe teoksessa Eliot, T. S.: Autio maa: Neljä kvartettia ja muita runoja. (Four quartets, 1943.) Toimittaneet Lauri Viljanen ja Kai Laitinen. Runojen suomennokset: Yrjö Kaijärvi ym. 3. painos (1. painos 1949). Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10311-3.